Materiaalien pinnoitusmenetelmiä on paljon. Tässä artikkelissa kerromme sinkityksestä, jolla tarkoitetaan metallin päällystämistä sinkillä. Päällystämisen tarkoitus on suojata metallia korroosiolta. Sinkki on suosittu pinnoitusmateriaali, sillä se kestää hyvin normaaleissa meri- ja mannerilmastoissa. Happamissa ilmastoissa, kuten voimakkaasti saastuneiden kaupunkien ympärillä, sinkki syöpyy nopeasti, joten näihin ympäristöihin sopii sinkkiä paremmin alumiinipinnoitus tai vaihtoehtoisesti pinnoitus sinkin ja alumiinin yhdistelmällä.

Sinkitysmenetelmät: sähkösinkitys ja kuumasinkitys

Yleisesti käytössä olevia sinkitysmenetelmiä ovat sähkösinkitys, joka tunnetaan myös elektrolyyttisenä pinnoituksena, sekä kuumasinkitys, joka tarkoittaa kastamista sulaan sinkkimetalliin. Sinkitys suojaa metallia korroosiolta, sillä metallina sinkki toimii epäjalon metallin tavoin eli käytännössä sillä on voimakas taipumus hapettua. Tämä tarkoittaa myös sitä, että sinkki kuluu suojatessaan alla olevaa jalompaa metallia, joten suojaavan vaikutuksen teho riippuu merkittävästi sinkkikerroksen paksuudesta.

Ennen sinkitystä pinnoitettava metallipinta täytyy puhdistaa huolellisesti, sillä erityisesti rasvat ja öljyt heikentävät merkittävästi sinkin tarttuvuutta pintaan. Puhdistus voidaan suorittaa esimerkiksi 10-prosenttisella suolahapolla (HCl). Jos pintaa ei puhdisteta hyvin, sinkki ei tartu riittävän hyvin pintaan ja suojaus on odotettua heikompi.

Sähkösinkityksessä metallinen kapple päällystetään sähköavusteisesti, ja luodun sinkkikerroksen paksuus on tyypillisesti 8–12 µm. Ennen pinnoitusta pinta puhdistetaan ja käsitellään huolellisesti, sillä sähkösinkityksessä pinnan kolot ja muut epätasaisuudet eivät täyty. Riittävän kauniin ja kiiltävän pinnan saavuttamiseksi esikäsittely tulee siis suorittaa riittävän huolellisesti ja tarvittaessa toistaa useita kertoja. Käsitellyn pinnan korroosionkestävyys on suoraan verrannollinen pinnan paksuuteen, ja käytetystä galvaanisesta parista johtuen sähkösinkittyä pintaa kutsutaan toisinaan myös galvanoiduksi pinnaksi.

Kuumasinkityksellä tarkoitetaan pinnoitettavan metallin upottamista sulaan, noin 450 celsiusasteen lämpötilassa olevaan sinkkiin, jossa sinkki ja pinnoitettava teräs reagoivat keskenään. Tällä sinkitystavalla syntyvä pinta on paksumpi kuin sähkösinkityksessä luotu pinta, sillä sen paksuus voi olla jopa 150 mikrometriä. Sinkin ja teräksen välisestä reaktiosta riippuen pinta voi olla ulkonäöltään joko hopeanhohtoinen ja kiiltävä tai tummanharmaa ja mattapintainen. Kuumasinkityksellä valmistettu pinta ei ole täydellisen tasavärinen tai muutenkaan tasainen, ja siinä voi olla nähtävissä kidekuvioita. Tässä metelmässä sinkki täyttää teräsrakenteen pienet kolot ja pinnan epätasaisuudet.